Nic Stone- Kolme on parillinen luku ★★☆☆☆
Kolme on parillinen luku kertoo tarinaa kolmen nuoren näkökulmasta. On Courtney "Coop", joka rakastaa parasta ystäväänsä Jupiteria, on Jupiter, joka on aina identifioitunut lesboksi, ja on uusi oppilas Rae, joka kokee tunteita niin Coopia kuin Jupiteriakin kohtaan.
Ja tästähän melkoinen kuvio syntyykin.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja sellaisena sen jaksoinkin kuunnella, mutta täytyy myöntää, että välillä pyörittelin silmiäni sille, kuinka nuoret puhuivat toisilleen ja luultavasti kirjoitettuna tekstinä se olisi pistänyt silmään vielä enemmän. Jotenkin särähti korvaan se, miten kehuttiin kavereiden rintoja kilpaa ihaniksi ihan kesken keskustelun tai kommentoitiin kaverin peniksen kokoa. Toki kehopositiivisuus on hyvästä, mutta se tapa, jolla näitä ruumiinosia kommentoitiin ja hehkutettiin, oli vain todella tönkköä ja epäuskottavan kuuloista.
Kirjassa oli aineksia oikein hyvään ja erilaiseen nuorten kirjaan.
Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt tuotiin esiin jo alusta asti neutraalina asiana ja oli kirjassa vahvoja feministisiä kohtauksiakin. Oli hyvää pohdintaa seksuaalisuuden joustavuudesta ja muuttumisesta, siitä, ettei itseään tarvitse loppujen lopuksi lokeroida niin tiukkarajaisesti.
Mutta sitten oli se toinen puoli. Oli bi-fobiaa, Coopin ihmeellinen ripustautuminen ystäväänsä (jos tiedät, että ystäväsi on lesbo, niin pitäisikö ehkä yrittää päästä yli eikä roikkua toisessa vuosikausia kuin odottaen, että kyllä se lesbous ohi menee), epäuskottava teinien käyttäytyminen ja päähenkilöiden myrkyllinen ja painostava käyttäytyminen seksin suhteen.
Loppua kohden kirja tuntui vain huonontuvan, päähenkilöt muuttuivat rasittaviksi ja loppu tuli ihan yhtäkkiä. Lisäksi kirjan mennessä loppua kohden, tuntui, että luen jotain Coopin omaa fantasiaa, jossa kaikki naiset lankeavat hänen jalkoihinsa.
Odotin tältä kirjalta paljon! Olin itse asiassa ihan varma, kun tämän kirjan aloitin, että tämä on ensimmäinen lukemani nuortenkirja, jossa on polyamorinen suhde. Jotenkin kirjan nimi ja kuvaus saivat mut ajattelemaan niin. Mutta ei.
Ei mitään polyamoriaa täällä, yksi vähän erilaisempi kolmiodraama vain.
-Janita
Tämä kirja oli tosiaankin jotenkin hämmentävä. En tiedä, kuinka monella nuorella on ikinä ollut tällainen ystävyyssuhde kuin Coopilla ja Jupiterilla (ottaen lukuun esimerkiksi Jupiterin syntymäpäivälupaus Coopille ja mitä siitä seurasi!). Muutenkin kirja oli täynnä epäuskottavaa draamaa. Seksuaalivähemmistöt ja seksuaalisuuden muuttuminen olivat kyllä hyvin ja neutraalisti esillä, ja olihan kirjan ihastumissotkukin tietyllä tavalla ilahduttavan omalaatuista, harvoin hahmoilla on ylipäätänsä monta ihastusta samaan aikaan.
VastaaPoistaTämä on varmaan ensimmäinen kerta ikinä jolloin olen törmännyt bifobiaan, vaikka siitä puhutaan yllättävän paljon, tosin en ensin ajatellut sitä bifobiana. Kirjailijan suhtautuminen tähän ei (muistaakseni?) oikein tullut selville, asia vähän sivuutettiin.
Mua hämmensi tässä kirjassa bifobia juuri sen takia, että olin lukenut kirjailijan olevan itse bi. Ehkä tarkoitus olikin tuoda esiin se kaikki, mitä bi-seksuaalit yleensä kokevat, mutta valitettavasti kirjassa se ei näyttäytynyt niin vaan juurikin sai aikaan sellaisen olon, että kirja itsessään oli bifobinen.
PoistaTää oli kyllä aika huono lukukokemus, mutta aion kyllä lukea kirjailijalta lisää, jos joku toinen aihe toimisi paremmin kuin tämä!