Vahvat naiset-lukuhaaste: Kirja feminismistä

 

Mona Chollet- Naisia vai noitia? Naisvainot ennen ja nyt (Gummerus, suomentanut Taina Helkamo) on aika tiivis paketti siitä, miten noitavainot ovat vaikuttaneet nykypäivän naisiin tai no, lähinnä siihen, miten naisiin suhtaudutaan. Kirjassa käsitellään niin itsenäisiä naisia, lapsettomia naisia kuin vanhojakin naisia. Takakannessa todetaan tiivistetysti: "Itsenäinen, naimaton, lapseton, villi, ikääntyvä, vahva... nainen - vai noita?"

(Olen luultavasti noita, koska olen montaa asiaa tuolta listalta.) 

Valikoin kirjan työmatkalukemiseksi, mutta täytyy sanoa, että se oli vähän väärä valinta. Tämä olisi kaivannut sellaisia pitkiä lukuhetkiä ilman keskeytyksiä jossakin rauhallisessa paikassa; ei aamumetrossa puoliksi unessa, ei iltapäivällä kotiin palatessa bussissa, jossa on aina vähän liikaa hälinää. Tuntuu, etten pystynyt välillä ihan täysin keskittymään kaikkeen siihen, mitä kirjalla olisi ollut annettavana. Olin joko liian väsynyt tai keskittymiskykyni oli jo työpäivän jälkeen lähtenyt lomalle. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö olisi pitänyt tästä! Pidin kyllä, mutta harmittaa huono ajoitus, tämä kirja olisi todellakin ansainnut jakamattoman huomioni.

Koska olen itse viime vuosina taistellut aika paljon lääkäreiden kanssa siitä, että minut tutkittaisiin kunnolla erilaisten oireiden takia, ja todennut, miten vaikeaa on nuorena ulospäin terveeltä näyttävänä naisena saada apua, kiinnitin huomioni kirjassa etenkin jokaiseen kohtaan, jossa puhutaan naisista ja lääkäreiden suhtautumisesta naisiin. Mm. tämä kohta sai minut pyörittelemään silmiäni metrossa:

"Eräs nuori nainen taas kertoi gynekologinsa sanoneen hänelle, että jos hänellä on kipuja kuukautisten aikaan, se on hänen kehonsa tapa vaatia raskautta."

Saatoin jopa naurahtaa päälle. Myös seuraava kohta aiheutti hieman samankaltaisia tuntemuksia:

"Pidettyään naisia ensin aikakaudet heikkoina, sairaina ja lähtökohtaisesti jotenkin viallisina - 1800-luvulla porvarisnaisia kohdeltiin suorastaan invalideina ja heidät komennettiin lakkaamatta vuodelepoon, niin että he tylsistyivät järjiltään - lääketiede vaikuttaa muuttaneen mieltään. Nykyään se epäilee kaikkia heidän vaivojaan "psykosomaattisiksi". Kun naiset siis ennen olivat fyysisesti sairaita, nyt he ovat sitä henkisesti."

Koska tämä jos mikä on totta. Kun kävin lääkäreillä monta vuotta kipujen takia, minun tiedoistani mm. kaivettiin esille se, että olen joskus käynyt terapiassa ja minulla on ollut masennusdiagnoosi - ahaa, tämä selittänee kivut. En saanut tältä lääkäriltä mitään apua, pelkän "ei sinulla mikään ole, hei hei"-hyvästelyn. Minulle on myös yritetty määrätä kipuun mielialalääkkeitä ilman kunnollisia tutkimuksia. En suostunut aloittamaan niiden syömistä, vaan jatkoin lääkäriltä lääkärille pomppimista ja toivoin vain, että joskus sattuu vastaan joku, joka kuuntelee ja tutkii. (Niin myös kävi, mutta siihen meni yli kuusi vuotta taistelua lääkäreiden kanssa.) Tästä aiheesta on kirjoitettu mm. Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset- kirjassa. Siellä oli pätkä siitä, kuinka miehen mennessä kivun takia lääkäriin, hänelle määrätään kipulääkkeitä. Naisen tehdessä saman, saa hän yleisemmin mielialalääkereseptin kouraan. (Tässä kirjassa ei ollut tietoa kuin naisten ja miesten välisistä eroista tässä asiassa, siksi tällainen kahtiajako.)

Naisia vai noitia? on kyllä paljon muutakin kuin lääkäreiden naisten oireiden vähättelyä, mutta jotenkin ne liippasivat tällä hetkellä niin läheltä, että ne jäivät varmaan juuri siksi päällimmäiseksi mieleeni. Koska olen ollut kyllä aika älyttömän vihainen, surullinen ja raivostunut näiden vuosien aikana. Ja olen yhä edelleen, kun luen muidenkin kokemuksia tällaisista asioista. 

Olisi tästä kirjasta paljon muutakin sanottavaa kuin nuo vihastuttavat lääkärikohtaamiset, mutta tunsin tarpeelliseksi nostaa ne jälleen kerran esille. Koska on se nyt kumma, että esimerkiksi kohdullisten ihmisten sairaudet saavat päälleen ihan mielettömästi vähättelyä. 

Ei minulla siis muuta kuin että lukekaa tämä, mä aion ainakin lukea tämän uudestaan joskus paremmalla ajalla ja paremman keskittymiskyvyn kanssa!

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste: Tytöille suunnattu kirja & sarjakuva

 

Carolyn Keene- Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus & 
Kelly Thompson, Jenn St-Onge, Triona Farrel, Ariana Maher- Nancy Drew: The Palace of Wisdom

Täytyy myöntää, että näiden haastekohtien kohdalla itselle iski pieni kriisi. Haluan ajatella, että kaikenlainen kirjallisuus on kaikille, eikä millekään tietylle sukupuolelle suunnattua. Kyselin kirjagramin puolella apua tähän kohtaan ja sainkin sieltä hyviä vinkkejä esimerkiksi siitä, että on todella olemassa suoraan tytöille suunnattua mangaa ja siitä, että ehkä vanhemmat tyttökirjat ja muut olisivat hyviä tätä haastekohtaa varten, koska aikanaan sukupuolelle lajitellut kirjat ovat olleet yleisempiä. Sain myös monia hyväksyntöjä sille, että olisi ollut ihan okei lukea myös YA-kirjoja tähän kohtaan.

Mutta sitten sain vinkin, että Neiti Etsivistä on tehty sarjakuvia. Ja siitä se idea sitten lähti; laitoin varaukseen sekä Neiti Etsivä-sarjakuvan että Neiti Etsivä-romaanin (ja toki näillä munkin lapsuudesta tutuilla kansikuvituksilla!) Näitä ahmin lapsena ihan mielettömiä määriä ja rakastin niitä. Saatoin olla myös vähän ihastunut itse Neiti Etsivään.

Oli jännittävää palata vuosien ja vuosien jälkeen tällaiseen kirjaan, jota lapsena on tullut luettua ihan innoissaan. Muistan sen fiiliksen, mikä Neiti Etsivä-kirjoista aina tuli niitä lukiessa. Muistan sen tarinaan uppoutumisen, koulutaksin takapenkeillä luetut kirjastosta lainatut Neiti Etsivät, muistan kirjaston ihan mielettömän upean Neiti Etsivä- hyllyn, josta aina löytyi uutta luettavaa, muistan sen lämpimän olon, kun palasi taas tuttujen henkilöiden pariin, ja kaikki ne jännittävät käänteet, mitä kirjoissa tapahtui.

Oli kuitenkin todettava, että aika oli tehnyt tehtävänsä, eikä Neiti Etsivä hurmannut minua enää samalla tavalla. Sisäoppilaitoksen salaisuudessa Paula ajautuu selvittämään sisäoppilaitoksesta kadonnutta oppilasta, joka sattuu olemaan myös hyvin kuuluisan elokuvatähden tytär. 

Ja siinäpä oikeastaan koko kirjan juoni olikin. Huvitti hyvin dramaattiset lukujen lopetukset, jotka lähes poikkeuksetta päättyivät huutomerkein varustettuihin cliffhangereihin ("Joku yritti pakottaa hänen autonsa suistumaan tieltä!" "Juuri silloin huoneen ovi lensi auki!") Olen myös lukenut ehkä tässä Neiti Etsivien jälkeen sen verran upeasti rakennettuja mysteereitä, ettei tällainen "kappas vain, löysin johtolangan ja nyt tiedän kaiken"-kuvio toiminut itselle enää yhtä hienosti kuin lapsena toimi. 

No, se oli hauska nostalgiaretki se, mutta totesinkin jo, etten tule palaamaan enää uudelleen Neiti Etsiviin. Tahdon muistaa nämä kirjat yhtä hienoina kuin ne minulle lapsuudessa olivat, enkä viitsi tahrata tuota lämmintä muistoa lukemalla näitä enää uudelleen. 

Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden tällaiselle hieman nykyaikaisemmalle Neiti Etsivälle - ja hyvä että annoin! The Palace of Wisdom oli hieno! Toki pääpointtina oli mysteerin ratkaiseminen, mutta olipa mukavaa, että perustarina oli päivitetty nykypäivään. Oli esimerkiksi LGBTQ+-hahmoja ja puhuttiin rasismista. Pidin myös sarjakuvan kuvituksesta ja ylipäätään koko paketista! On ihanaa, kun otetaan joku hyvin vanha juttu ja tehdään siitä vain parempi muokkaamalla sitä uudestaan. Ai että, tämä oli kiva.

Jos siis mietinnässä on Vahvat naiset- lukuhaasteeseen tytöille suunnattuja kirjoja niin suosittelen ehdottomasti The Palace of Wisdomia. (Neiti Etsiviä suosittelen ehkä lähinnä nostalgianälkään yhden kirjan annoksena, tai jos satut itse olemaan lapsi/nuori.)

Ps. Täytyi ihan selvittää, että miksi Nancy Drew on käännetty suomeksi nimeksi Paula Drew. Sain tietää, että Nancy on suomeksi Paula, koska aikoinaan kielitaito oli heikompaa ja Nancy-nimi olisi ollut liian vaikea ääntää. Siksi suomennoksissa Nancy on Paula - ihan vaan, koska se on tuttu ja helppo.

(Ps. Kuinka moni muu järkyttyi silloin, kun sai tietää, ettei Carolyn Keene ole kukaan yksi kirjailija, vaan monta kirjoittajaa yhden nimen takana. Mä järkytyin ainakin.)

(Ja vielä yksi. Neiti Etsivä ja Vaaralliset vihkiäiset oli musta jotenkin äärettömän upea kirja, koska siinä oli se kultainen "100. Neiti Etsivä"-tarra. Mutta täytyy kyllä myöntää, että en varmaan koskaan sitä lukenut, hypistelin vaan aina kirjastossa, kun se oli niin hieno.)

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste: Kirjan nimessä naista tarkoittava sana

My sister, the serial killer - Oyinkan Braithwaite 

"I found myself typing "serial killer" into the Google search box at 3 a.m. There it was: three or more murders...serial killer."

Oon huomannut, että mulla on välillä todella suuri kynnys aloittaa kirjan lukeminen englanniksi. En edes tiedä, miksi; luen englantia sujuvasti (toki esimerkiksi erilaisten murteiden kanssa saattaa olla vähän ongelmia), osaan kieltä niin, etten tarvitse lukemiseen sanakirjaa tueksi ja luen nykyään englanniksi melkein yhtä nopeastikin kuin suomeksi. Silti välillä on hirveän vaikea aloittaa kirja, jos se on englanninkielinen.

My sister, the serial killer-kirjan kohdalla kävi juurikin näin. Ostin kirjan innoissani viime kesänä, hypistelin sitä moneen otteeseen, luin siitä paljon hyvää muiden arvosteluista, mutta silti en osannut aloittaa kirjaa. En lopulta keksinyt muuta syytä tälle viivyttelylle kuin kirjan kieli. 

Olen tehnyt aika löysiä lukutavoitteita tälle vuodelle, mutta yksi niistä on se, että lukisin enemmän englanniksi. Ihan vain siitä syystä, että monia kiinnostavia kirjoja ei ole käännetty suomeksi ja toiseksi siksi, että pitäisin kielitaitoa yllä. Joten joululomani toiseksi viimeisenä päivänä kaivoin vihdoinkin tämän Braithwaiten kirjan omasta hyllystä ja aloin lukemaan.

My sister, the serial killer kertoo sisaruksista, Koredesta ja Ayoolasta. Ayoolalla riittää poikaystäviä - ja useat näistä seurusteluista päättyvät siihen, että Korede lähtee auttamaan siskoaan valkaisuaineen ja kumihanskojen kanssa. Näin käy taas eräänä iltana; Korede saa puhelun Ayoolalta ja lähtee auttamaan siskoaan, joka on  tappannut jo kolmannen poikaystävänsä itsepuolustuksen varjolla.

Valkaisuaine ja kumihanskat mukaan ja siskoa auttamaan. 

Mitä sitten käy, kun Ayoola iskee silmänsä lääkäriin, jonka kanssa Korede työskentelee, ja johon Korede on itse ollut jo kauan salaisesti rakastunut? 

Kuinka vihjata miehelle hienovaraisesti, että seurustelu oman siskon kanssa saattaakin päätyä kuolemaan?

Täytyy myöntää, että tämän kirjan kohdalla englanniksi lukemisen pelko oli aivan turhaa. Sivut kääntyivät kuin itsestään, niin vetävästi kirja oli kirjoitettu. Lopulta olin niin koukussa, ettei tämän kirjan lukemiseen mennyt edes kokonaista vuorokautta, parilta istumalta ahmin kirjan loppuun. Tarina oli erilainen ja uusi, tällaista en olekaan aiemmin lukenut. Harmitti Korede, joka antoi liikaa anteeksi, ärsytti Ayoola, joka ajatteli vain itseään. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli oikein kiinnostava ja viihdyttäväkin, oikein hyvä kirja pitkän loman viimeisille päiville. Jään odottamaan lisää kirjoja Braithwaitelta luettavaksi!

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste: Naiskirjailija, joka on voittanut palkinnon

 

Viime vuonna luin Kati Närhen aikuisten kuvakirjan Ei mikään ja ihastuin siihen syvästi. Nyt vasta ennen joulua sain varattua ja haettua kirjastosta Närhen Agnes-sarjakuvat ja lukaisinkin ne kaikki yhdessä illassa.

Saniaislehdon salaisuudet, Mustasuon mysteeri ja Seitsemäs vieras kertovat siis nuoresta Agnes- tytöstä. Ensimmäisessä osassa Agnes asuu mummonsa kanssa ja yrittää selvittää, mitä hänen vanhemmilleen tosiasiassa tapahtui ja liittyiköhän heidän kuolemaansa jotain erikoista. 

Toisessa osassa Agnes taas on joutunut Mustasuon sisäoppilaitokseen, kun mummo voi huonosti. Sisäoppilaitoksesta katoaa surullisia tyttöjä ja Agnes alkaa selvittää tapausta yhtä suurella vimmalla kuin omien vanhempiensa kuolemaa.

Viimeisessä osassa Agnes lähtee Sylvia-tätinsä kanssa vierailulle saarelle, majuri Orkoloran maille. Kartanoon on kutsuttu kummallinen seurue vieraita ja jälleen kerran Agnes ajautuu selvittämään arvoituksia, joita saarella tuntuu riittävän.

Pidin Agnesin uteliaisuudesta, vahvasta omasta tahdosta ja oikeastaan koko persoonasta. Pidin myös paljon Närhen kuvituksesta, johon ehdinkin jo tykästyä Ei mikään- kirjan myötä. Muutamia arvosteluja lukiessani törmäsinkin mm. ajatukseen, että ennakko-oletus oli, että nämä ovat vampyyrisarjakuvia kirjojen ulkomuodon perusteella (eivät ole) ja samankaltaisuus The Addams Familyn Wednesday-tyttären kanssa mainittiin (Agnes tosiaan muistuttaa hieman Wednesdayta, mutta on silti samalla oma erikoinen hahmonsa. Ja ehkä sarjakuvien tyylikin on hieman samankaltainen kuin The Addams Familyssa; sävyiltään tumma, mutta huumoria ei ole silti säästelty). 

Oikein hyviä lukukokemuksia jokainen näistä sarjakuvista ja täytyykin laittaa heti varaukseen Kati Närhen Hanki elämä-sarjakuva. 

Närhi voitti Seitsemäs vieras-teoksestaan Sarjakuva-Finlandian, joten tuolla kirjalla (tai no, näillä kirjoilla) pääsen ruksimaan Vahvat naiset-lukuhaasteesta kohdan Naiskirjailija, joka on voittanut palkinnon.

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste ja muita suunnitelmia vuodelle 2021

Blogi hiljeni loppuvuodesta täysin NaNoWriMoa kirjoitellessa (vaikka tarkoitushan oli, että se inspiroisi vain kirjoittamaan enemmän myös tännekin...) ja töitä tehdessä. Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet lukuhaasteet ja uusi into kirjoittaa myös blogia. Päätin loppuvuodesta jättäytyä pois toisesta työstäni ja nyt keväällä jatkan vain yhdessä työssä - ja se oli oikein hyvä ratkaisu se!

Tälle vuodelle toivon siis ainakin enemmän energiaa kaikelle muullekin, ei pelkästään töille. Suunnitelmissa on ainakin kirjoittaa paljon, niin blogiin, päiväkirjaan kuin myös omia tekstejäni eteenpäin, lukea hyviä kirjoja, joogata, mennä useammin luontoon ja muistaa levätä aina kun siltä tuntuu. Se meinasi loppuvuodesta vähän unohtua ja se näkyikin sitten aika suurena väsymyksenä.

Tässä vuoden vaihtuessa alkoi myös Vahvat naiset- lukuhaaste kirjagramin puolella, ja totta kai minun oli lähdettävä mukaan näin kiinnostavaan haasteeseen! 

Ensimmäisen kirjankin ehdin jo haasteeseen lukea; Jenni Multisillan Yksi teistä kuolee (Like, 2020). Kirjan sijoitin haasteeseen kohtaan "Suomalainen kirjailija".

Yksi teistä kuolee on psykologinen trilleri, jossa seurataan tarinaa sekä vuodessa 2005 että 2015. Kesällä 2005 kolmen teinitytön, Annan, Elisen ja Saaran, välillä alkaa vaarallinen laihdutuskilpailu, joka päättyy huonosti. Kymmenen vuotta myöhemmin Saara joutuu palaamaan nuoruutensa seuduille ja kohtaamaan kaikki ne kauheudet, mitä vuosia aiemmin tapahtui.

Tämä oli kyllä äärettömän koukuttava kirja! Jäin koukkuun heti alusta ja ei tämän kirjan lukemiseen kauaa mennytkään, niin hyvin se piti mua otteessaan. Yllättäviä käänteitä riitti, koko ajan olin lukijana vähän varuillaan, että mitäs tässä nyt käy vai johdatetaanko lukijaa nyt harhaan. 

Koska välillä tuntui olevan vähän liikaa turhaa kertaamista ja yliluonnolliset asiat tässä kirjassa jäivät jotenkin hieman etäisiksi ja vähän liian epäuskottaviksi, päädyin antamaan kirjalle 3,5 tähteä.

Mutta jos kaipaat vetävää, otteessaan pitävää psykologista trilleriä, niin tartupa tähän! Enpä ole ennen tainnut lukea psykologista trilleriä, jossa ollaan joogaretriitillä tai kisataan fitness-kilpailussa. Kiinnostavaa ja uutta, siitäkin pidän!

-Janita