#YAlukuhaaste2020: Haasteen järjestäjän suosittelema kirja

Nic Stone- Dear Martin ★★★

Nic Stonen Dear Martin kertoo Justycen tarinaa. Tarinaa siitä, mitä elämä on, kun poliisi laittaa käsirautoihin, kun sattuu auttamaan humalassa olevaa tyttöystävää. Minkälaista kohtelua saa osakseen ihonvärinsä takia. Mitä on, kun sinun oletetaan kantavan asetta, koska olet musta, mitä se on, kun sinua kohti ammuttaan juuri tällaisen ennakkoluulon takia. Ihan sama, kuinka hyvä oppilas olet, kuinka hyvin pärjäät, kuinka et koskaan joudu vaikeuksiin - ennakkoluulot vain pysyvät.

Hyvin tärkeä aihe, kyllä. Mutta valitettavasti kirjan kirjoitustyyli ei uponnut mulle yhtään, joten lukukokemus jäi vähän ankeaksi. Ehkä yksi iso osatekijä oli myös se, että kirja on todella lyhyt. Tuntui, ettei tarina päässyt niin hyvin esille näin lyhyessä kirjassa, vaan se olisi vaatinut vähän syvennystä ja pituutta.

Lisäksi "kirjeet", joita Justyce kirjoittaa Martin Luther Kingille tuntuvat kovin irrallisilta väliteksteiltä. Olisin siis kaivannut jotain syvempää tutkiskelua tai no, ylipäätään syvyyttä tarinaan. 

Kyllä tämä tarina taas laittoi pohtimaan. Pohdiskelin paljon aseita ja sitä, miten jenkeissä on ihan normaalia, että jokaisella on oma ase ja niiden käyttö on ihan älyttömän holtitonta. Pohdiskelin sitä, että miksi tätä tapahtuu koko ajan. Nämä aiheet ovat olleet entistä enemmän pinnalla tänä kesänä ja sen takia näiden kirjojenkin tulisi pysyä pinnalla.

Koska vaikka tämäkin kirja on fiktiota, se ei silti poista sitä faktaa, että suurin osa näistä tällaisista tarinoista tapahtuu ihan todellisessa elämässä. Ja ihan jatkuvasti.

-Janita

#YAlukuhaaste2020: Kirjan kannessa on kasvi, Suomalainen YA-fantasia ja Kirja, joka on kirjoitettu ennen syntymääsi

Lyhyesti taas muutamasta nuortenkirjasta, jotka luin YA-lukuhaastetta varten;

Salla Simukka- Sytytä valot!/ Sammuta valot! ★★★★

En odottanut tältä novellikokoelmalta lähes mitään. Oikeastaan valitsin sen puhtaasti kannen perusteella, jotta saisin lukuhaasteeseen kohdan "kirjan kannessa on kasvi". Mutta voi kuinka yllätyinkin! Luin kirjaa koko ajan kääntelemällä; ensin Sammuta valot!-puolen "pienen kauhean tarinan" ja sen perään Sytytä valot!-puolelta "pienen kauniin tarinan". 

Simukan kirjoissa on ihanasti tuotu esiin seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä, sellaisella tavalla kuin toivoisin kirjallisuudessa (ja muuallakin) tuotavan; normaalisti. Sytytä valot!- puolelta lemppariksi nousi Ariel-tarina, Sammuta valot!-puolelta Koru sykähdytti eniten. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ihan hurjasti! Koskettavaa, kaunista ja kamalaa, oikein hyvä tarinapaketti.

Anniina Mikama- Taikuri ja taskuvaras ★★★★

Taikuri ja taskuvaras upposi lukuhaasteessa kohtaan Suomalainen YA-fantasia. Tämä trilogia on tullut useasti vastaan hehkutusten kera bookstagramin puolella, joten olihan se lisättävä myös omalle lukulistalle. Taikuruutta, silmänkääntötemppuja, seikkailuja = oikein täydellinen kesäkirja. 

Tätä lueskelin meidän kesän Savo-matkalla ja se sopi oikein täydellisesti matkalukemiseksi. 

Ehdottomasti jatkan sarjan parissa sitten, kunhan saan tuota luettavien kirjojen listaa vähän pienennettyä.

Tuija Lehtinen- Roskisprinssi ★½

Luin nuorena paljon Tuija Lehtisen kirjoja, enkä ollut ihan varma, olinko lukenut tämänkin silloin. Nappasin tämän kuitenkin lukuhaasteeseen mukaan, koska tarvitsin jonkin kirjan, joka olisi jo vähän vanhempi. Roskisprinssi on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1991, eli pari vuotta ennen syntymääni. 

Kirjassa kertojana toimii itse roskisprinssi, Jed, joka jättää vanhan elämänsä ja lähtee kohti tuntematonta. Hän elättää itseään jakamalla lehtiä ja toimimalla roskakuskina, asustelee kylän hamsterin Veeran nurkissa ja jatkuvasti perässä roikkuva Lulu ärsyttää häntä ihan vain olemassaololllaan. Noh, kovin ennalta-arvattavahan kirjan lopullinen ratkaisu on, eikä kirja muutenkaan herättänyt juuri mitään muita tunteita kuin ärsytystä.

Aika perus tarina, jossa kyllä näkyi kirjan ikä. Puhekielellä kirjoitetut kirjat eivät yleensäkään ole mun juttuni, mutta tässä se ärsytti jotenkin erityisen paljon. En pitänyt esimerkiksi siitä, että Jed kutsuu naisia ämmiksi. Ja yksi, mikä jäi häiritsemään ihan älyttömästi oli tällainen kohta: "-Pienessä kropassa asuu suuri persoona, Lulu sanoi juhlallisesti. Sitten se nauroi räkäisesti ja raiskasi mut. Ja mä annoin sen tehdä sen, koska mä en jaksanut harrastaa itämaisia puolustuskeinoja. Ei se oikeastaan ollut kovin tympeää. Ei oikeastaan yhtään."

Raiskaus-sanan tällainen käyttö tällaisessa yhteydessä menee mun mielestä vaan mauttomuuden puolelle. 

Ehkä pysyttelen jatkossa vaan suosiolla uudemmissa ja raikkaammissa nuortenkirjoissa, joissa ollaan paljon tiedostavampia.

-Janita

Aamilukumaraton 18.-19.7.

Lauantai 18.7.

0.25: Vuorokausi on vaihtunut, joten lukumaraton alkaa! Aloitan maratonin lukemalla loppuun Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras-kirjan. Tämä on muuten viimeinen kirja Muumilaakson lukuhaastetta varten!

1.33: Taikuri ja taskuvaras saatu loppuun, sivuja ensimmäiseltä reilu tunnilta kasassa 97. Nyt unille ja aamulla jatketaan.

11.07: Sain itseni ylös sängystä ja hipsin kahvin keittoon.

11.18: Kahvi on valmista ja uusi päivä alkaa uudella kirjalla. Lukuvuorossa Tuija Lehtisen Roskisprinssi. En ole varma, olenko lukenut tämän joskus yläasteella, kun silloin luin paljon muuta Lehtistä ainakin. Tämä kirja tulee YA-lukuhaasteeseen kohtaan kirja on kirjoitettu ennen syntymääni. Onhan tämä huimat kaksi vuotta itseäni vanhempi.

13.25: Roskisprinssi on edennyt muiden puuhien lomassa sivulle 116. Täytyisi kyllä lähteä pian ruokakauppaan ja samalla reissulla hakea pari kirjapakettia, jotka ovat ovelasti sujahtaneet pariinkin eri pakettiautomaattiin tässä lähistöllä.

16.50: Pieni tauko tosiaan, haha. Ollaan menossa illaksi tupareihin, mutta ennen sinne lähtöä jatkan vielä hetken lukemista.

22.50: Tupareista kotiuduttu, jatkan Roskisprinssiä. Tavoitteena on saada kirja loppuun ennen vuorokauden vaihtumista.

23.58: Roskisprinssi luettu! Sivuja luettuna tässä vaiheessa maratonia 346.

Sunnuntai 19.7. 

1.31: Katsottiin mm. jakso Gleetä ja aika vaan vierähti eteenpäin. Nyt alkaisi olla jo uniaika, mutta aloittelen vielä Malamanterin tässä ennen unia.

1.56. Ensimmäiset 50 sivua sain luettua, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Jatkan sitten aamulla Malamanterin kanssa, vaikuttaa hyvin lupaavalta.

13.29: Valvoin vielä jonkin aikaa yöllä, joten oli pieniä heräämisvaikeuksia. Nyt kuitenkin oon saanut itseni ylös, kahvi on valmista ja kirja edessä, maraton jatkukoon.

15.18: Kävin kurkkimassa pihalla, josko siellä olisi jo tarpeeksi rauhallista lukemiselle. Hyvältä vaikutti, joten kohta voisin lähteä pihakeinuun lukemaan.

16.18: "Kohta", tosiaankin. En malttanut laskea Malamanteria käsistä vaan luin sen loppuun. Nyt levittelen pyykit kuivumaan ja sitten menen sinne pihakeinuun lukemaan.

16.32: Pihakeinu vallattu, aika lukea tämän viikon Anna Karenina-sivut.

17.10: Oli palattava sisälle jatkamaan lukemista, kun ulkona alkoi pieni kiukkukuoro enkä pystynyt enää keskittymään lukemiseeni. Vielä on vähän Anna Kareninaa jäljellä.

21.07: Huh, niin vaan aika vierähti taas ruokaa laitellessa, muuta puuhaillessa, ja sitten oli katsottava taas yksi jakso Gleetä. Aloittelen vielä Yksi meistä valehtelee-kirjaa, mutta vähän tekisi mieli jo tehdä kaikkea muutakin. Katsotaan imaiseeko kirja mukanaan, vai alanko jo kohta laittaa lukumaratonia pakettiin tältä erää.

22.18: Totean, että ehkä tähän on hyvä jättää, kun alkaa keskittyminen siirtyä jo muualle.  Lukumaraton sujui hyvin, vaikka aluksi epäilinkin, ehdinkö oikeastaan lukemaan tänä viikonloppuna, kun oli jo muitakin suunnitelmia. Mutta niin vain luettuja sivuja kertyi yhteensä 793! Kaksi kirjaa sain luettua kokonaan, yhden luin loppuun, yhdestä sen viikon annoksen eli 100 sivua ja yhdestä vain ensimmäiset 50 sivua. Toki luettavat kirjat oli tällä kertaa aika nopeasti luettavia (krhm, kaikki muut paitsi Anna Karenina).

Koska lomaa on vielä jäljellä, saatan pitää itsekseni vielä jonkinlaisen vuorokauden lukumaratonin, kun tuota lainattujen kirjojen pinoa täytyisi edelleen pienentää jonkin verran. Mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää.

-Janita

#YAlukuhaaste2020: Kirjassa yli 450 sivua

The Gentleman's Guide to Vice and Virtue- Mackenzi Lee ★★★★

Tämä kirja oli myös ensimmäinen kirja, jonka luin heinäkuussa alkaneeseen Muumilaakson lukuhaasteeseen kohtaan Mörkö, eli kirja, jonka lukeminen vähän pelottaa. Lähinnä tässä pelotti suuret odotukset, joita olin kirjaa kohtaan luonut kaikkien kuulemieni kehujen perusteella.

Kirjassa kerrotaan Henry "Monty" Montaguesta, hänen Euroopan kiertueestaan ja siitä, kuinka hänen täytyisi ottaa roolinsa kunniallisena isänsä poikana. Monty ei kuitenkaan meinaa taipua rooliin, jota häneltä odotetaan, vaan hän mielellään rellestää menemään oman päänsä mukaan. 

Eurooppaa kiertämään lähtee Montyn mukaan sisko, sekä hyvä ystävä, jota kohtaan Monty huomaa tuntevansa muutakin kuin vain ystävyyttä. Matkasta tuleekin melkoinen seikkailu, johon mahtuu varkauksia, suuria tunteita, maantie-ja merirosvoja ja vaikka ja mitä.

Aina vähän pelottaa aloittaa kirja, josta on kuullut lähes pelkästään hyvää. Mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinnut pettyä! Tarina vei ihan mukanaan ja tämä 500-sivuinen kirja ehti loppuunsa jo parissa illassa. Historialliset romaanit loistavat myös jostain syystä poissaolollaan mun lukemissani kirjoissa, varsinkin jos mennään yhtään pidemmälle historiaan, mutta tämä oli kyllä kaikin puolin viihdyttävä teos. Toisaalta, mitä muuta voikaan olettaa, jos kirjassa on merirosvoja, seikkailuja ja siihen päälle vähän seksuaalivähemmistöjen rakkautta. 

-Janita

#YAlukuhaaste2020: Kirjassa on kartta

Stephanie Garber- Caraval ★★★

Tämä trilogia on tullut niin usein vastaan bookstagramin puolella, joten oli otettava se itsekin lukulistalle. Caravalissa seurataan Scarlettia, jonka unelmana on ollut päästä mukaan Caraval-peliin ja vihdoinkin kutsu peliin saapuu. Kun Scarlett siskonsa Tellan kanssa sitten käy kohti peliä, sisko katoaakin. Ja käykin ilmi, että tällä kertaa pelin voittaa se, joka löytää Scarlettin kadonneen siskon ensimmäisenä. Edessä on melkoinen peli maagisissa maisemissa ja ikuisessa kysymyksessä siitä, mihin voi luottaa vai voiko mihinkään.

En oikeastaan ollut odottanut mitään tältä kirjalta, muuta kuin ehkä ihan vetävää lukukokemusta, kun tämä niin paljon on kuitenkin esillä ollut. Ja olihan tämä oikein viihdyttävä sarjan avaus! Lueskelin tätä mm. kesäisillä piknikeillä, hellepäivinä pihakeinun suojassa ja tämä oli juuri oikein sopivaa luettavaa kiireettömiin kesäpäiviin. En nyt mitään suuria tunteita kokenut tämän kirjan kanssa, mutta ehdottomasti aion lukea sarjan seuraavatkin osat, luultavasti jätän ne luettavaksi juuri tällaisille rennoille lomapäiville, kun kaipaa jotain helppoa luettavaa, jonka seurassa viihtyy.

-Janita

Pride-lukuhaaste

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja sen myötä päättyi myös kesäkuinen Pride-lukuhaaste. Ehdin lukea kuusi kirjaa lukuhaastetta varten ja hyllyyn jäi vielä muutama luettavaksi. Koska useampi näistä kirjoista soveltui myös YA-lukuhaasteeseen ja niistä olen ehtinyt omat postauksensa jo kirjoittaa, ajattelin käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoja tuli luettua.

The Stonewall Reader ★★★★

Kokoelma kirjoituksista, joita kirjoitettiin niin Stonewallin mellakoiden aikaan kuin niiden jälkeenkin. Ihan todella mielenkiintoinen ja tärkeä teos, jonka ostamista suunnittelen myös omaan hyllyyn. 

Kaarnan kätkössä ★

Tästä kirjasta ja siitä, miksi tää ei ollut mun kirjani, kirjoitin ihan omassa postauksessaan (se löytyy täältä).

Her Royal Highness ★★★½

Tyttöjen välistä rakkautta ja vähän kuninkaalisia siihen sekoitettuna. 

History Is All You Left Me ★★★★

Surusta ja siitä ylipääsemisestä. Ja rakkaudesta tietenkin. Her royal highness ja History is all you left me löytyvät saman blogipostauksen alta täältä.

This Is How You Lose the Time War ★★★★

Aikamatkustusta ja naisagenttien välistä rakkautta. Kuulostaa jotenkin täydelliseltä kokonaisuudelta. Täytyy myöntää, että kun lopetin tämän lukemisen, olin hetken ihan pihalla, mitä juuri luin, mutta sulattelun jälkeen totesin, että olihan tämä nyt hyvä. Aikamatkustus - kyllä, rakastuvat naisagentit - kyllä. 

Dodo ★★★★

Dodo on nuorten säeromaani, jossa pohdiskellaan vähän seksuaali-identiteettiä ja aika montaa muutakin asiaa aina mielenterveysongelmista perhesuhteisiin ja koulunkäyntiin. Dodosta löytyy pidempi teksti täältä.

Yhteenvetona toteaisin tässä sen, että luin kyllä hyviä kirjoja, laajasti erilaisia tarinoita ja eri genrejäkin. Hieman kyllä pistää silmään se, että suurimman osan kirjoista luin englanniksi ja ilmeisesti näitä ei ole edes käännetty suomeksi. Tuntui, että luettavaa tähän haasteeseen olikin helpompi löytää englanniksi.  Lisäksi kirjalista on aika valkoinen. 

Nämä silmällä pitäen täytyy kehitellä seuraavan vuoden kesäkuulle vähän laajempi kattaus luettavaa!

-Janita

#YAkukuhaaste2020: Vuonna 2020 julkaistu kirja & Kirja, jossa punainen kansi

J.S. Meresmaa - Dodo ★★★★

"Istun teltassa lukemassa puhelimesta

Setan sivuilta

itsemäärittelystä

ja seksuaalisesta suuntautumisesta.

sateenkaarinuori

homolesboheterobi

Pitäiskö mun tehdä

mun lajimääritys uudelleen?"

Dodo kertoo Iinasta, jonka pitäisi nostaa arvosanoja, mutta kaiken ajan tuntuu vievän masentunut poikaystävä ja Dodo, tuo kummallinen otus, joka vaatii huomiota jatkuvasti.
Ja sitten Iinan äiti päättää, että tyttärelle tekisi hyvää viettää kesä isän luona, kaukana kotoa. Tiedossa on siis mielenkiintoinen kesä.

Tää oli kyllä todella hyvä säeromaani! Nuoruutta, kesää, ihmeellinen Dodo, suuria tunteita ja itsetutkistelua. Ihanan raikas nuortenkirja myöskin, tuntuu, että tämä oli aika ainoa laatuaan! Tästä kirjasta on kyllä äärettömän vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa, joten taidan tyytyä vain toteamaan, että tämä on jokaisen koettava itse. Eli jos Dodo on vielä lukematta, niin suosittelen nappaamaan tämän luettavaksi!

Johanna Hulkko- Suojaava kerros ilmaa ★★

"Ajattelen kaikenlaista muutakin, mitä haluaisin sille anonyymille läskille sanoa, mitä itsekin olisin edes kerran halunnut kuulla, ja olen niin naurettavan pateettinen että silmiin nousee kyyneleet. Joudun pidättämään hengitystä, etten nyyhkäise."

Suojaava kerros ilmaa on lyhyt katsaus ylipainoisen Kepan elämään. Hän lähtee äitinsä kanssa postcrossing-matkalle ja tapaa Huun, jonka kanssa matkasta tuleekin yhtäkkiä paljon mielenkiintoisempi. 

Kirja käsittelee pääasiassa lihavuutta ja sitä, millaista on olla lihava tässä maailmassa. Huun kautta sivutaan  myös sukupuoli-identiteettiä. Kirja on hyvin lyhyt, vain reilu sata sivua, ja tuntuu, että kirjasta ei sen takia ihan hirveästi jäänyt käteen. 

Positiivista oli sukupuolen käsittely (ja nimenomaan sellainen neutraali, toteava ote; näin nyt on ja niin myös olkoon) ja kehopositiivisuuden käsittely, se, että jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksi olipa kroppa millainen tahansa.

Negatiivista oli mulle henkilökohtaisesti sanan läski käyttäminen. Tiedostan, että se johtuu pitkälti omista kokemuksista ja siitä, että mua kohtaan sanaa on käytetty vain tarkoituksena satuttaa. En ole koskaan ollut ylipainoinen elämäni aikana, joten tuota sanaa on käytetty useimmiten haukkumasanana ja puhtaasti itsetunnon horjutus mielessä. Ymmärrän, että moni valitsee kutsua itseään läskiksi ja näin ollen neutralisoi sanan sävyä, mutta mulle se sana kaikuu edelleen niin negatiivisia tuntemuksia, että sana pisti silmään, varsinkin, kun sitä käytettiin lähes jokaisella sivulla.

Ehkä olisin kaivannut myös jotain vielä syvällisempää, tuntui vaikealta päästä kirjan sisään ja pian kirja olikin jo ohi.

-Janita