Jacqueline Wilson- Tyttöfrendit 1-4
"" Yllätys, yllätys!" Henderson toteaa. Hän huokaisee. "Te tytöt ette tunnu juuri muusta puhuvankaan. Teillä on hyvin yksioikoinen ajatusmaailma. Monet tuhannet päättäväiset, älykkäät naiset ovat taistelleet koko tämän vuosisadan ajan, jotta pystyisitte avartamaan maailmankuvaanne, ja silti te vain haluatte istua täällä pulisemassa pojista sen sijaan että keskittyisitte monipuoliseen koulutukseenne.""
Tyttöfrendit-sarja oli mulle lapsuudessa se sarja, jota lainasin jatkuvasti kirjastosta. Jaksoin lukea Wilsonilta ihan mitä tahansa, hänen kirjoitustyylinsä oli aina yhtä kutsuva.
Nyt täytyy kyllä myöntää, ettei Tyttöfrendit uponnut samalla tavalla kuin nuorempana. Osittain kyllä, nuoren naisen heikohkoa itsetuntoa on kuvattu näissä hyvin osuvasti, kipuilua siitä, ettei näytä samalta kuin muut ja ahdistusta siitä, ettei sovi joukkoon. Ystävyyttä on kuvattu hienosti, perheen sisäisiä ongelmia myös.
Mutta sitten on tämä toinen puoli ja aloin tuntea itseni samanlaiseksi kuin päähenkilö Ellien luokanvalvoja/liikunnanopettaja Henderson. Kaikki pyörii koko ajan poikien ympärillä!
Harmitellaan puuttuvaa poikaystävää, poikaystävät menevät ystävien ohi ja valehdellaan että ollaan ystävien kanssa, jotta voidaan oikeasti karata tapaamaan vähän liian paljon vanhempaa poikaystävää. Deittaillaan poikia, joista ei olla oikeasti kiinnostuneita, kunhan vain olisi joku, lähdetään tuntemattomien poikien matkaan ja jutellaan netissä pojille, jotka ovat todellisuudessa jotain aivan muuta kuin väittävät olevansa. Ja sitten kun saadaan poikaystävä, on sekin loppujen lopuksi aika kamalaa.
Paras näistä kirjoista ehdottomasti oli nyt, ja oli nuorena, Mieletön kalorikammo. Siinä nimittäin poikahuolet jäivät hieman taka-alalle, kun Ellien itsetunnon puute saa hänet sairastumaan jonkinasteiseen syömishäiriöön. Ei se itse syömishäiriön ja sen oireilun kuvaus parasta ollut, vaan juuri se, kuinka nuoret naiset ajautuvat tilanteeseen, jossa he sairastuvat syömishäiriöön. Oli se sitten se täydellisen naisen kuva, jota kaikille tuputetaan tai pyrkimys täydellisyyteen, joka kumpuaa jostain syvältä sisältä.
Oli ihan mielenkiintoista kyllä palata tähän sarjaan, mutta en usko, että tarvitsee lukea tätä enää uudestaan. Nykyään on niin paljon uudempaa kirjallisuutta, joka ei keskity vain seurustelemiseen ja poikiin niin kuin ne olisivat tärkeimpiä asioita maailmassa.
Ya-lukuhaasteeseen sijoitin kirjat näin:
Ihanat, kamalat pojat - Kirjasarjan ensimmäinen osa
Mieletön kalorikammo - Kirjassa käsitellään sairautta tai vammaa (syömishäiriö)
Myöhään ulkona - Kirjassa markustetaan
Voi itku!- Uudelleen luettu
-Janita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti