#YAlukuhaaste2020: Kirjan kannessa on kasvi, Suomalainen YA-fantasia ja Kirja, joka on kirjoitettu ennen syntymääsi

Lyhyesti taas muutamasta nuortenkirjasta, jotka luin YA-lukuhaastetta varten;

Salla Simukka- Sytytä valot!/ Sammuta valot! ★★★★

En odottanut tältä novellikokoelmalta lähes mitään. Oikeastaan valitsin sen puhtaasti kannen perusteella, jotta saisin lukuhaasteeseen kohdan "kirjan kannessa on kasvi". Mutta voi kuinka yllätyinkin! Luin kirjaa koko ajan kääntelemällä; ensin Sammuta valot!-puolen "pienen kauhean tarinan" ja sen perään Sytytä valot!-puolelta "pienen kauniin tarinan". 

Simukan kirjoissa on ihanasti tuotu esiin seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä, sellaisella tavalla kuin toivoisin kirjallisuudessa (ja muuallakin) tuotavan; normaalisti. Sytytä valot!- puolelta lemppariksi nousi Ariel-tarina, Sammuta valot!-puolelta Koru sykähdytti eniten. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ihan hurjasti! Koskettavaa, kaunista ja kamalaa, oikein hyvä tarinapaketti.

Anniina Mikama- Taikuri ja taskuvaras ★★★★

Taikuri ja taskuvaras upposi lukuhaasteessa kohtaan Suomalainen YA-fantasia. Tämä trilogia on tullut useasti vastaan hehkutusten kera bookstagramin puolella, joten olihan se lisättävä myös omalle lukulistalle. Taikuruutta, silmänkääntötemppuja, seikkailuja = oikein täydellinen kesäkirja. 

Tätä lueskelin meidän kesän Savo-matkalla ja se sopi oikein täydellisesti matkalukemiseksi. 

Ehdottomasti jatkan sarjan parissa sitten, kunhan saan tuota luettavien kirjojen listaa vähän pienennettyä.

Tuija Lehtinen- Roskisprinssi ★½

Luin nuorena paljon Tuija Lehtisen kirjoja, enkä ollut ihan varma, olinko lukenut tämänkin silloin. Nappasin tämän kuitenkin lukuhaasteeseen mukaan, koska tarvitsin jonkin kirjan, joka olisi jo vähän vanhempi. Roskisprinssi on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1991, eli pari vuotta ennen syntymääni. 

Kirjassa kertojana toimii itse roskisprinssi, Jed, joka jättää vanhan elämänsä ja lähtee kohti tuntematonta. Hän elättää itseään jakamalla lehtiä ja toimimalla roskakuskina, asustelee kylän hamsterin Veeran nurkissa ja jatkuvasti perässä roikkuva Lulu ärsyttää häntä ihan vain olemassaololllaan. Noh, kovin ennalta-arvattavahan kirjan lopullinen ratkaisu on, eikä kirja muutenkaan herättänyt juuri mitään muita tunteita kuin ärsytystä.

Aika perus tarina, jossa kyllä näkyi kirjan ikä. Puhekielellä kirjoitetut kirjat eivät yleensäkään ole mun juttuni, mutta tässä se ärsytti jotenkin erityisen paljon. En pitänyt esimerkiksi siitä, että Jed kutsuu naisia ämmiksi. Ja yksi, mikä jäi häiritsemään ihan älyttömästi oli tällainen kohta: "-Pienessä kropassa asuu suuri persoona, Lulu sanoi juhlallisesti. Sitten se nauroi räkäisesti ja raiskasi mut. Ja mä annoin sen tehdä sen, koska mä en jaksanut harrastaa itämaisia puolustuskeinoja. Ei se oikeastaan ollut kovin tympeää. Ei oikeastaan yhtään."

Raiskaus-sanan tällainen käyttö tällaisessa yhteydessä menee mun mielestä vaan mauttomuuden puolelle. 

Ehkä pysyttelen jatkossa vaan suosiolla uudemmissa ja raikkaammissa nuortenkirjoissa, joissa ollaan paljon tiedostavampia.

-Janita