Mona Chollet- Naisia vai noitia? Naisvainot ennen ja nyt (Gummerus, suomentanut Taina Helkamo) on aika tiivis paketti siitä, miten noitavainot ovat vaikuttaneet nykypäivän naisiin tai no, lähinnä siihen, miten naisiin suhtaudutaan. Kirjassa käsitellään niin itsenäisiä naisia, lapsettomia naisia kuin vanhojakin naisia. Takakannessa todetaan tiivistetysti: "Itsenäinen, naimaton, lapseton, villi, ikääntyvä, vahva... nainen - vai noita?"
(Olen luultavasti noita, koska olen montaa asiaa tuolta listalta.)
Valikoin kirjan työmatkalukemiseksi, mutta täytyy sanoa, että se oli vähän väärä valinta. Tämä olisi kaivannut sellaisia pitkiä lukuhetkiä ilman keskeytyksiä jossakin rauhallisessa paikassa; ei aamumetrossa puoliksi unessa, ei iltapäivällä kotiin palatessa bussissa, jossa on aina vähän liikaa hälinää. Tuntuu, etten pystynyt välillä ihan täysin keskittymään kaikkeen siihen, mitä kirjalla olisi ollut annettavana. Olin joko liian väsynyt tai keskittymiskykyni oli jo työpäivän jälkeen lähtenyt lomalle. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö olisi pitänyt tästä! Pidin kyllä, mutta harmittaa huono ajoitus, tämä kirja olisi todellakin ansainnut jakamattoman huomioni.
Koska olen itse viime vuosina taistellut aika paljon lääkäreiden kanssa siitä, että minut tutkittaisiin kunnolla erilaisten oireiden takia, ja todennut, miten vaikeaa on nuorena ulospäin terveeltä näyttävänä naisena saada apua, kiinnitin huomioni kirjassa etenkin jokaiseen kohtaan, jossa puhutaan naisista ja lääkäreiden suhtautumisesta naisiin. Mm. tämä kohta sai minut pyörittelemään silmiäni metrossa:
"Eräs nuori nainen taas kertoi gynekologinsa sanoneen hänelle, että jos hänellä on kipuja kuukautisten aikaan, se on hänen kehonsa tapa vaatia raskautta."
Saatoin jopa naurahtaa päälle. Myös seuraava kohta aiheutti hieman samankaltaisia tuntemuksia:
"Pidettyään naisia ensin aikakaudet heikkoina, sairaina ja lähtökohtaisesti jotenkin viallisina - 1800-luvulla porvarisnaisia kohdeltiin suorastaan invalideina ja heidät komennettiin lakkaamatta vuodelepoon, niin että he tylsistyivät järjiltään - lääketiede vaikuttaa muuttaneen mieltään. Nykyään se epäilee kaikkia heidän vaivojaan "psykosomaattisiksi". Kun naiset siis ennen olivat fyysisesti sairaita, nyt he ovat sitä henkisesti."
Koska tämä jos mikä on totta. Kun kävin lääkäreillä monta vuotta kipujen takia, minun tiedoistani mm. kaivettiin esille se, että olen joskus käynyt terapiassa ja minulla on ollut masennusdiagnoosi - ahaa, tämä selittänee kivut. En saanut tältä lääkäriltä mitään apua, pelkän "ei sinulla mikään ole, hei hei"-hyvästelyn. Minulle on myös yritetty määrätä kipuun mielialalääkkeitä ilman kunnollisia tutkimuksia. En suostunut aloittamaan niiden syömistä, vaan jatkoin lääkäriltä lääkärille pomppimista ja toivoin vain, että joskus sattuu vastaan joku, joka kuuntelee ja tutkii. (Niin myös kävi, mutta siihen meni yli kuusi vuotta taistelua lääkäreiden kanssa.) Tästä aiheesta on kirjoitettu mm. Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset- kirjassa. Siellä oli pätkä siitä, kuinka miehen mennessä kivun takia lääkäriin, hänelle määrätään kipulääkkeitä. Naisen tehdessä saman, saa hän yleisemmin mielialalääkereseptin kouraan. (Tässä kirjassa ei ollut tietoa kuin naisten ja miesten välisistä eroista tässä asiassa, siksi tällainen kahtiajako.)
Naisia vai noitia? on kyllä paljon muutakin kuin lääkäreiden naisten oireiden vähättelyä, mutta jotenkin ne liippasivat tällä hetkellä niin läheltä, että ne jäivät varmaan juuri siksi päällimmäiseksi mieleeni. Koska olen ollut kyllä aika älyttömän vihainen, surullinen ja raivostunut näiden vuosien aikana. Ja olen yhä edelleen, kun luen muidenkin kokemuksia tällaisista asioista.
Olisi tästä kirjasta paljon muutakin sanottavaa kuin nuo vihastuttavat lääkärikohtaamiset, mutta tunsin tarpeelliseksi nostaa ne jälleen kerran esille. Koska on se nyt kumma, että esimerkiksi kohdullisten ihmisten sairaudet saavat päälleen ihan mielettömästi vähättelyä.
Ei minulla siis muuta kuin että lukekaa tämä, mä aion ainakin lukea tämän uudestaan joskus paremmalla ajalla ja paremman keskittymiskyvyn kanssa!
-Janita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti