Vahvat naiset- lukuhaaste: Kirjan nimessä naista tarkoittava sana

My sister, the serial killer - Oyinkan Braithwaite 

"I found myself typing "serial killer" into the Google search box at 3 a.m. There it was: three or more murders...serial killer."

Oon huomannut, että mulla on välillä todella suuri kynnys aloittaa kirjan lukeminen englanniksi. En edes tiedä, miksi; luen englantia sujuvasti (toki esimerkiksi erilaisten murteiden kanssa saattaa olla vähän ongelmia), osaan kieltä niin, etten tarvitse lukemiseen sanakirjaa tueksi ja luen nykyään englanniksi melkein yhtä nopeastikin kuin suomeksi. Silti välillä on hirveän vaikea aloittaa kirja, jos se on englanninkielinen.

My sister, the serial killer-kirjan kohdalla kävi juurikin näin. Ostin kirjan innoissani viime kesänä, hypistelin sitä moneen otteeseen, luin siitä paljon hyvää muiden arvosteluista, mutta silti en osannut aloittaa kirjaa. En lopulta keksinyt muuta syytä tälle viivyttelylle kuin kirjan kieli. 

Olen tehnyt aika löysiä lukutavoitteita tälle vuodelle, mutta yksi niistä on se, että lukisin enemmän englanniksi. Ihan vain siitä syystä, että monia kiinnostavia kirjoja ei ole käännetty suomeksi ja toiseksi siksi, että pitäisin kielitaitoa yllä. Joten joululomani toiseksi viimeisenä päivänä kaivoin vihdoinkin tämän Braithwaiten kirjan omasta hyllystä ja aloin lukemaan.

My sister, the serial killer kertoo sisaruksista, Koredesta ja Ayoolasta. Ayoolalla riittää poikaystäviä - ja useat näistä seurusteluista päättyvät siihen, että Korede lähtee auttamaan siskoaan valkaisuaineen ja kumihanskojen kanssa. Näin käy taas eräänä iltana; Korede saa puhelun Ayoolalta ja lähtee auttamaan siskoaan, joka on  tappannut jo kolmannen poikaystävänsä itsepuolustuksen varjolla.

Valkaisuaine ja kumihanskat mukaan ja siskoa auttamaan. 

Mitä sitten käy, kun Ayoola iskee silmänsä lääkäriin, jonka kanssa Korede työskentelee, ja johon Korede on itse ollut jo kauan salaisesti rakastunut? 

Kuinka vihjata miehelle hienovaraisesti, että seurustelu oman siskon kanssa saattaakin päätyä kuolemaan?

Täytyy myöntää, että tämän kirjan kohdalla englanniksi lukemisen pelko oli aivan turhaa. Sivut kääntyivät kuin itsestään, niin vetävästi kirja oli kirjoitettu. Lopulta olin niin koukussa, ettei tämän kirjan lukemiseen mennyt edes kokonaista vuorokautta, parilta istumalta ahmin kirjan loppuun. Tarina oli erilainen ja uusi, tällaista en olekaan aiemmin lukenut. Harmitti Korede, joka antoi liikaa anteeksi, ärsytti Ayoola, joka ajatteli vain itseään. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli oikein kiinnostava ja viihdyttäväkin, oikein hyvä kirja pitkän loman viimeisille päiville. Jään odottamaan lisää kirjoja Braithwaitelta luettavaksi!

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste: Naiskirjailija, joka on voittanut palkinnon

 

Viime vuonna luin Kati Närhen aikuisten kuvakirjan Ei mikään ja ihastuin siihen syvästi. Nyt vasta ennen joulua sain varattua ja haettua kirjastosta Närhen Agnes-sarjakuvat ja lukaisinkin ne kaikki yhdessä illassa.

Saniaislehdon salaisuudet, Mustasuon mysteeri ja Seitsemäs vieras kertovat siis nuoresta Agnes- tytöstä. Ensimmäisessä osassa Agnes asuu mummonsa kanssa ja yrittää selvittää, mitä hänen vanhemmilleen tosiasiassa tapahtui ja liittyiköhän heidän kuolemaansa jotain erikoista. 

Toisessa osassa Agnes taas on joutunut Mustasuon sisäoppilaitokseen, kun mummo voi huonosti. Sisäoppilaitoksesta katoaa surullisia tyttöjä ja Agnes alkaa selvittää tapausta yhtä suurella vimmalla kuin omien vanhempiensa kuolemaa.

Viimeisessä osassa Agnes lähtee Sylvia-tätinsä kanssa vierailulle saarelle, majuri Orkoloran maille. Kartanoon on kutsuttu kummallinen seurue vieraita ja jälleen kerran Agnes ajautuu selvittämään arvoituksia, joita saarella tuntuu riittävän.

Pidin Agnesin uteliaisuudesta, vahvasta omasta tahdosta ja oikeastaan koko persoonasta. Pidin myös paljon Närhen kuvituksesta, johon ehdinkin jo tykästyä Ei mikään- kirjan myötä. Muutamia arvosteluja lukiessani törmäsinkin mm. ajatukseen, että ennakko-oletus oli, että nämä ovat vampyyrisarjakuvia kirjojen ulkomuodon perusteella (eivät ole) ja samankaltaisuus The Addams Familyn Wednesday-tyttären kanssa mainittiin (Agnes tosiaan muistuttaa hieman Wednesdayta, mutta on silti samalla oma erikoinen hahmonsa. Ja ehkä sarjakuvien tyylikin on hieman samankaltainen kuin The Addams Familyssa; sävyiltään tumma, mutta huumoria ei ole silti säästelty). 

Oikein hyviä lukukokemuksia jokainen näistä sarjakuvista ja täytyykin laittaa heti varaukseen Kati Närhen Hanki elämä-sarjakuva. 

Närhi voitti Seitsemäs vieras-teoksestaan Sarjakuva-Finlandian, joten tuolla kirjalla (tai no, näillä kirjoilla) pääsen ruksimaan Vahvat naiset-lukuhaasteesta kohdan Naiskirjailija, joka on voittanut palkinnon.

-Janita

Vahvat naiset- lukuhaaste ja muita suunnitelmia vuodelle 2021

Blogi hiljeni loppuvuodesta täysin NaNoWriMoa kirjoitellessa (vaikka tarkoitushan oli, että se inspiroisi vain kirjoittamaan enemmän myös tännekin...) ja töitä tehdessä. Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet lukuhaasteet ja uusi into kirjoittaa myös blogia. Päätin loppuvuodesta jättäytyä pois toisesta työstäni ja nyt keväällä jatkan vain yhdessä työssä - ja se oli oikein hyvä ratkaisu se!

Tälle vuodelle toivon siis ainakin enemmän energiaa kaikelle muullekin, ei pelkästään töille. Suunnitelmissa on ainakin kirjoittaa paljon, niin blogiin, päiväkirjaan kuin myös omia tekstejäni eteenpäin, lukea hyviä kirjoja, joogata, mennä useammin luontoon ja muistaa levätä aina kun siltä tuntuu. Se meinasi loppuvuodesta vähän unohtua ja se näkyikin sitten aika suurena väsymyksenä.

Tässä vuoden vaihtuessa alkoi myös Vahvat naiset- lukuhaaste kirjagramin puolella, ja totta kai minun oli lähdettävä mukaan näin kiinnostavaan haasteeseen! 

Ensimmäisen kirjankin ehdin jo haasteeseen lukea; Jenni Multisillan Yksi teistä kuolee (Like, 2020). Kirjan sijoitin haasteeseen kohtaan "Suomalainen kirjailija".

Yksi teistä kuolee on psykologinen trilleri, jossa seurataan tarinaa sekä vuodessa 2005 että 2015. Kesällä 2005 kolmen teinitytön, Annan, Elisen ja Saaran, välillä alkaa vaarallinen laihdutuskilpailu, joka päättyy huonosti. Kymmenen vuotta myöhemmin Saara joutuu palaamaan nuoruutensa seuduille ja kohtaamaan kaikki ne kauheudet, mitä vuosia aiemmin tapahtui.

Tämä oli kyllä äärettömän koukuttava kirja! Jäin koukkuun heti alusta ja ei tämän kirjan lukemiseen kauaa mennytkään, niin hyvin se piti mua otteessaan. Yllättäviä käänteitä riitti, koko ajan olin lukijana vähän varuillaan, että mitäs tässä nyt käy vai johdatetaanko lukijaa nyt harhaan. 

Koska välillä tuntui olevan vähän liikaa turhaa kertaamista ja yliluonnolliset asiat tässä kirjassa jäivät jotenkin hieman etäisiksi ja vähän liian epäuskottaviksi, päädyin antamaan kirjalle 3,5 tähteä.

Mutta jos kaipaat vetävää, otteessaan pitävää psykologista trilleriä, niin tartupa tähän! Enpä ole ennen tainnut lukea psykologista trilleriä, jossa ollaan joogaretriitillä tai kisataan fitness-kilpailussa. Kiinnostavaa ja uutta, siitäkin pidän!

-Janita

Minne katosi päivät

 

Aina yhtä vaikeaa kirjoittaa pitkän tauon jälkeen. Kaksi kuukautta meni ohi hujauksessa, on ollut paljon töitä, on ehtinyt olla ensimmäinen koronatestikokemus ja lähes lamaannuttava kotoilu sitä tulosta odotellessa. On ollut sairastelua ja toisaalta sitten taas niitä ihania aurinkoisia syyspäiviä ja pimeitä iltoja, uusia valoja pitkin kirjahyllyä ja kotia. Ja kynttilöitä, paljon kynttilöitä.

 On ollut paljon lukemista ja paljon hyviä kirjoja. On ollut vaikka ja mitä, kaikkea ihanaa ja vähemmän ihanaa, ja jotenkin koneen ääreen istahtaminen ei ole käynyt mielessäkään.

Nyt lomailen vielä viimeisiä syyslomapäiviä ennen arkeen palaamista. Ihan pian koittaa marraskuu, eli NaNoWriMo-kuukausi, johon olen päättänyt jälleen kerran osallistua. Idea kirjoitukseen on jo valmiina (ja se onkin ollut pohdinnan alla oikeastaan viime keväästä asti), mutta kirjoitettavaa (ja etenkin uudelleenkirjoitettavaa) on kyllä riittämiin!

Odotan kyllä innolla marraskuuta, varsinkin kun kirjagramin puolella taidetaan saada aika hyvä tukiryhmä koottua marraskuun kirjoittajille! Kirjoittamisesta ja oikeastaan koko NaNoWriMosta tekisi mieli kirjoittaa tännekin enemmän sitten marraskuun aikana. Ja voisi niistä kirjoistakin kirjoittaa taas enemmän. Tai edes jotain.

Tulevan marraskuun tavoite on ehkä kaikkiaan se, että kirjoittamisesta tulisi taas rutiini. Kirjoitti sitä tekstiä sitten tänne tai NaNoWriMoa varten. Kunhan kirjoittaisi.

-Janita